Paikallisuutiset

Yön yli -hiihtoretki Pyhä-Luostolla kahdella tavalla, joka sopii myös aloittelijalle

Kiinnostaako hiihtovaellus tai retkeily talvisissa olosuhteissa? Kokeile matalan kynnyksen hiihtovaellusta Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Koti-Lappi hiihti kahdella eri tavalla yön yli retken kansallispuistoon.

Hiihtovaellus on nostanut suosiotaan. Moni lähtee vähän liiankin heppoisilla tiedoilla, taidoilla ja varusteilla viikon hiihtovaellukselle ahkio perässään erämaahan.

Lajin pariin kannattaa kuitenkin lähteä mieluummin pienin askelin (tai tässä tapauksessa työnnöin), sillä talviretkeilyssä riskit ovat huomattavasti isommat kuin sulan maan patikoinnissa. Pyhä-Luoston merkityt ladut tarjoavat helpon ja turvallisen, mutta maisemiltaan komean ja profiililtaan haastavankin reitin sivakoinnista innostuneelle. Reittikarttoja voi tarkastella Luontoon.fi-sivustolla.

Tunturialueen laduilla ei tarvitse lykkiä umpihankea, ja puistosta ei ole pitkä matka lähimpään ihmisasutukseen.

Tämän vaelluksen voi toteuttaa Etelä-Suomesta käsin vaikka viikonlopun aikana.

Latujen varrella on laavuja, kotia ja tupia majoittumista varten. Kansallispuistossa on kolme vuokratupaa, joita voi varata Pyhä-Luoston luontokeskus Naavasta tai Eräluvat-verkkokaupasta käyttöönsä muutamaksi vuorokaudeksi. Huttujärven vuokratupa sijoittuu näppärästi Pyhä–Luosto-vaellusreitin varrelle. Hieman sivussa pääreitistä ovat Yrjölän vuokratupa Luostolla sekä Kuukkelin vuokratupa Pyhäjoen varrella. Kaikissa vuokratuvissa on sauna. Lisäksi reitin varrella on sesongilla runsaasti latukahviloita.

Tässä artikkelissa esitellään kaksi tapaa tehdä yön yli -retki kansallispuiston sydämeen niin, että majoituspaikaksi on varattu Kuukkelin vuokratupa.

Tämän vaelluksen voi toteuttaa Etelä-Suomesta käsin vaikka viikonlopun aikana. Yöjuna tuo Helsingistä Oulun ja Rovaniemen kautta Kemijärvelle perjantai- tai lauantaiaamuksi. Rautatieasemalta on suora yhteys Pyhätunturille, joten ladulla on jo aamupäivällä. Sunnuntaina linja-auto vie kello 19:15 lähtevälle iltajunalle ja takaisin etelässä on jo hyvissa ajoin maanantaiaamuna. Ei muuta kuin havuja!

Lähtö Pyhältä

1. päivä: Luontokeskus Naava–Pyhäjärvi–Kopara–Kuukkeli (noin 20 km)

2. päivä: Kuukkeli–Porontahtoma–Kapusta–Huttujärvi–Salmiaapa–Porolaavu–Luontokeskus Naava (noin 28 km)

Yhteensä noin 48 km

Lauantaiaamuna aurinko räkittää niin, että Pyhän hiihtokeskushuippu, Kultakero hohkaa. Mikäpä tässä olisi koko päivä hiihdellä Kuukkelin varaustuvalle kansallispuiston keskelle: vaellusrinkka selkään ja perinteisen tyylin sukset suorana ladulle.

Pyhätunturin luontokeskuksen läheltä, eturinteiden alavuokraamon takaa lähtee latu, joka vie Pyhäjärvelle päin. Jos kiertää järven Soutajatunturin puolelta, voi ottaa ensimmäisen tauon Café Kairan latukahvilassa Pyhäjärven idyllisessä kylässä. Kahvilan pirtissä on tarjolla paikallisia herkkuja kampanisuista kaskinaurispiiraisiin. Kylästä aukeaa mahtava näkymä järven yli Pyhätunturia kohti.

Kylältä matka jatkuu hyvän tovin alavia maita pitkin Luoston suuntaan. Tällä etapilla maisema vuorottelee soiden ja vanhojen metsäsaarekkeiden välillä. Sää on aurinkoinen ja poikkeuksellisen tyven, joten muutaman kilometrin tarkenee hiihtää pelkässä t-paidassa. Reitillä ylitetään siltaa pitkin Pyhäjoki tai pienempiä puroja. Seuraavaksi taukopaikaksi sopii esimerkiksi Poropuisto Kopara, jossa on ravintola ja nimensä mukaisesti poroihin liittyviä aktiviteetteja.

Koparan kohdilta lähdetään ylittämään Pyhältä Luostolle vievä maantie. Siitä reitti vie mutkitellen Kuukkeli-tuvalle. Tuvalle vievä polku ruosteenvärisine opasviittoineen on pienen nyppylän jälkeen, joten siitä laskettelee helposti ohi ensimmäisellä kerralla.

Kuukkelin varaustuvassa on kaksi puolta, joihin mahtuu viisi henkilöä ja seitsemän henkilöä. Huoneet vuokrataan erikseen. Tupa on varattavissa Eräluvat-verkkokaupassa (eraluvat.fi). Tupa sijaitsee puromaisena virtaavan Pyhäjoen törmällä, joten vedenotto hoidetaan sulasta virtauskohdasta. Tuvissa on kaasuliedet ruuan valmistamista varten.

Kaminan lämpö on tervetullutta iltaan jatkuneen hiihtelyn jälkeen. Sauna kruunaa majoittumisen. Löylyjen jälkeen onkin valmis kellahtamaan makuupussiin tuvan laverille.

Seuraava aamu aukeni liiankin täydellisenä. Ladut oli ajettu vastikään, eikä niillä ollut vielä kulkenut hiihtäjän hiihtäjää. Riekkoja pelmahti ladun vierestä lumesta lentoon hiihtäjän sattuessa kohdalle. Yön aikana sadellut kevyt uusi lumi paljasti runsaasti eläinten liikkeitä. Tunnistimme päivän aikana ainakin riekon, ilveksen ja ketun jälkiä.

Päivän ensimmäinen puolisko menee noustessa Porontahtomalle ja Koparalle. Tämä on tunturimaisinta osaa reitistä. Koparan päällä on pieni päivätupa, jossa voi pitää lepohetken. Koparalta alkaa makia laskettelu kohti Huttujärveä, jossa kerrotaan asuvan itse jättimäisen Huttu-Ukon. Huttujärven varaustuvan pihalla on nuotiopaikka, jolla voi evästää. Huttujärven rannalla on myös sesongilla latukahvila hirsimökissä, jossa kannattaa poiketa lukemassa vaikkapa Huttu-ukon tarinasta.

Tuvalta reittiä voi jatkaa joko Kiimaselän kautta tunturijonon pohjoispuolta Pyhätunturille, mutta valitsimme Kemijärven kunnan puolelle menevän eteläisen reitin. Sen varrella voi paikoittain havainnoida puiston vanhan suojellun metsän ja talouskäytössä olevan metsän eroja. Tämä siivu kulkee mukavan alavaa maastoa ja välillä ylitetään hienoja suoaukeita, esimerkiksi Salmiaavan tuvan kohdalla.

Salmiaavan jälkeen ladun vasemmalla maisemaa alkavat hallita Pyhän huiput Peurakero, Laakakero, Noitatunturi (Seitaoaivi), Ukonhattu ja Kultakero. Varsinkin tunturikeskusta lähestyttäessä Tunturiaavan yli aukeava maisema on soineen ja käppyrämäntyineen kuvauksellinen.

Loppupätkä kuljetaan jo mökkien tuntumassa, mikä valmistaa laskeutumaan erämaan rauhasta ihmisten pariin.

Lähtö Luostolta

1. päivä: Luostonloma–Lampivaara–Pyhälampi–Kuukkeli (noin 14 km)

2. päivä: Kuukkeli–Rykimäkero–Lampivaara–Luosto–Luostonloma (noin 15 km)

Yhteensä noin 29 km

Vastaavan retken Kuukkeli-tuvan rauhaan voi aloittaa Luoston suunnalta näppärästi Luostonloman parkkipaikalta. Luostonloman pysäköintialue sijaitsee Pyhä–Luosto-tien (nro 962) varressa, noin 4 km Luoston matkailukeskuksesta Torvisen suuntaan. Tilaa on noin 20 autolle.

Seurueemme lähti sen verran myöhään liikkeelle, että Torvisen latukahvila parkkipaikan lähellä oli jo ennättänyt sulkeutua, mutta paikka on viehättävä ja tunnettu ympäri Suomea tarjoiluistaan. Meitä oli siunattu myös kireämmällä pakkaskelillä, kuin edeltävällä, Pyhän suunnasta tehdyllä, t-paitareissulla.

Reitti etenee heti alkuun verrattain kumpuilevassa maastossa. Luoston tunturit jäävät vasemmalle puolelle ja sen siluettia saa ajoittain ihailla vanhojen puiden siimeksestä. Ensimmäinen tauko osui Ukkokodalle, jolta Luoston tunturiseinämä näkyy jyhkeänä. Paikalle lykkikin laskettelukamoissa kolmikko, joka oli viettänyt päiväänsä vapaalaskemalla takamaastoissa.

Tästä reitti lähtee kapuamaan melko loivasti kohti Lampivaaraa, mutta ylämäkeen saa mennä hyvän tovin. Kevyt lumisade teki maisemasta utuisen. Lampivaaran laella on ametistikaivos, joka on suosittu kohde. Kaivoksella saa kuokkia itse ametisteja pääsymaksua vastaan.

Kaivoksen lähellä on myös kelopirtti, jossa on munkeistaan tunnettu kahvila. Myöhästyimme jälleen ja paikka oli mennyt kiinni tovi sitten.

Pettymys vaihtui kuitenkin mahtavaan yllätykseen.

Terassin pöydällä odotti sinikeltainen kylmälaukku, jossa oli mehua ja munkkeja. Maksu jätettiin laukussa olevaan laatikkoon.

Lampivaarasta saa lasketella pitkän tunturirinteen kohti Pyhälampea.

Pyhälammen jälkeen kannattaa olla risteyksissä tarkkana, jotta löytää oikean, Kuukkelille vievän ladun. Siellä tupa odotti jälleen neljää hiihtäjää. Tällä kertaa majoituimme Kuukkelin isommalla puolella, joka saatiin ripeästi mukavan lämpimäksi edellisten yöpyjien lämmityksen jäljiltä.

Tällä reissulla Pyhäjoki oli jäätynyt siinä määrin, että vesipaikan aukaisemiseen vaadittiin kirveen heiluttelua.

Myös saunan lämmittämisessä oli tekeminen, sillä pakkanen kiristyi iltaa kohti. Löylyn heittämisessä kannattaa käyttää lämminvesisäiliössä lämmennyttä vettä, sillä nolla-asteinen jokivesi viilentää saunan kivet, eikä lämpö tahdo nousta. Hiki saatiin kuitenkin irtoamaan.

Yötaivas oli tähtikirkas ja hennot revontuletkin näyttäytyivät.

Sama sunnuntaiaamun taika vaikutti jälleen, kuten edellisen talvenkin reissulla. Ladut olivat iskemättömät ja keli kirkas edellisen päivän lumisateen sijaan.

Reitti takaisin Luostoa kohti etenee Rykimäkurun reunaa metsäisessä maastossa. Rykimäkurun reunalla kannattaa käydä vilkaisemassa louhikkoista kurua.

Aamun melko leppoisan hiihtelyn jälkeen luvassa on tiukka nousu jälleen Lampivaaran päälle. Lampivaaran kahvilan nuotiopaikalla oli aika tankata. Lounas oli aamupuurojen keittelyn ohessa laitettu tekeytymään ruokatermoksiin. Nuotiolla kärvensimme soijanakit oheen.

Aterian jälkeen palkitsimme itsemme munkkikahveilla, tällä kertaa kahvilan pirtin lämmössä.

Lampivaarasta reitti laskettelee Luoston tunturikeskukseen. Luosto on Lapin keskuksien piskuisemmasta päästä, mutta siellä on palveluita ravintoloista kauppaan ja baariin.

Parkkipaikalle ei kuitenkaan ollut enää pitkälti, joten me huitaisimme tunturin reunaa kulkevan ladun autolle asti.