Mielipiteet

Kursulaisen leipomo Sallassa lopettaa tänään – Koti-Lapin lukija Lasse Karjalainen kertoo muistojaan kursulaisesta ruisleivästä

Kursulainen on nostalgiaa suun kautta nautittuna, sanoo Lasse Karjalainen.

Kesäkuisena tiistaina olin lopettelemassa työpäivääni, kun puhelimeeni kilahti suru-uutinen: ”Kursulainen lopettaa”. Sanojen perässä oleva pieni punainen hätätilaa symboloiva emoji kertoi uutisen tärkeydestä – nyt on tosi kyseessä.

Kursulainen, ja aivan erityisesti heidän ruisleipänsä, kytkeytyy elämäni alkutaipaleella hämmentävän moneen tapahtumaan. Tarpeeksi monen muiston yhdistyessä samaan, pehmeän rukiiseen makuun on tuosta mausta tullut portti lapsuuteen ja nuoruuteen. Parasta paahdettuna, tai sitten nuotiolla grillattuna ja hieman hiiltyneenä. Sekä tietysti tuoreena juuri leipomosta saapuneena.

Tarpeeksi monen muiston yhdistyessä samaan, pehmeän rukiiseen makuun on tuosta mausta tullut portti lapsuuteen ja nuoruuteen.

Sen lisäksi, että leipä on edelleen aidosti hyvää, se käynnistää mielessäni tunteiden ja muistojen vyöryn. Kursulainen on nostalgiaa suun kautta nautittuna. Ensimmäisenä kouluaamuna aamupalaksi Kursulaista. Teini-ikäisenä kesäyönä ensisuudelman jälkeen innoissaan kotiin polkien syömään yöpalaa, Kursulaista. Ylioppilaskirjoituksissa eväsrasiassa Kursulaista. Ja aina kun maailmalta palaa kotiin, pöydässä odottaa mitäpä muutakaan kuin Kursulaista. Täytyykin pyytää äitiä ostamaan muutama kiekko pakkaseen syksyä varten.

Kiitos mauista ja muistoista, jään kaipaamaan.

Lasse Karjalainen

Helsinki