Kulttuuri

Kolumni: Autenttinen Sodankylä-kokemus Pohjolan Cannesissa

”KOFFFFFFFFFFFFFFFF!!!”

Sihisten auki korkattujen kaljatölkkien kakofoninen sinfonia kaikuu teltassa, kun valot pimenevät ja elokuva lähtee pyörimään.

Tervetuloa Sodankylän elokuvajuhliin ‒ Pohjolan Cannesiin, missä maailmanluokan klassikot, kuriositeetit ja ensi-illat pyörivät kellon ympäri yöttömässä yössä!

Moikatessani Andya Pelkosenniemellä arvelinkin olevani jo tehtävän vaatimassa vireystilassa.

Kaksi päivää aikaisemmin istuin autossa ja viiletin viitostietä jossakin Napapiirin reunalla, kun kofeiinin vaikutus alkoi.

Olin herännyt kukonlaulun aikaan ja väsyneenä nauttinut juhlamokan tuplana ilman maitoa: olimme päätoimittajan kanssa lähtemässä työmatkalle Sodankylään.

Moikatessani Andya Pelkosenniemellä arvelinkin olevani jo tehtävän vaatimassa vireystilassa.

Saapuessamme perille elokuvajuhlille junantuoma ystäväni kertoi löytäneensä ensiluokkaisen telttapaikan seesteiseltä metsäalueelta läheltä keskustaa.

Kuulostaa erinomaiselta, tuumasin, joten päätin perustaa leirini samaiselle tontille.

Käännyimme sillan jälkeen kävelemään Kitisen rantaa pitkin poispäin keskustasta, kunnes saavuimme tienhaaraan. Ystäväni valitsi syvimmälle synkkään ikimetsään vievän polun, jonne edes keskiyön aurinko ei paistaisi.

Hieman huolestuneena aloin epäilemään leiripaikan soveltuvuutta, mutta filosofian tohtoriksi opiskeleva ystäväni vakuutti minulle kyseessä olevan ”autenttinen Sodankylä-kokemus”.

Juoksimme pakokauhun vallassa henkemme edestä, kunnes löysimme tiemme pois painajaisten moskiittosafarilta.

Perillä autenttinen Sodankylä-kokemus paljastui sääskien tappavaksi tornadoksi ‒ pakkasimme paniikissa telttamme kasaan ja juoksimme pakokauhun vallassa henkemme edestä, kunnes löysimme tiemme pois painajaisten moskiittosafarilta.

Koettelemuksen jälkeen löysimme turvallisen yömajan leirintäalueella ja elokuvajuhlat pääsivät alkamaan!

Sodankylässä voi aistia festivaalien aikaan kokemuksen ajattomuudesta ja vertaistaan vailla olevasta yhteenkuuluvuuden tunteesta, kun suomalaiset etelästä pohjoiseen kokooontuvat keskiyön auringon alle juhlimaan.

Elokuvateltassa vallitsee ainutlaatuinen atmosfääri, jollaista on mahdotonta muualla maailmassa kokea.

Täällä yleisö elää ja hengittää elokuvan mukana.

Yhden katsojan naurahtaessa ilo parveilee spontaanisti koko telttaa ravistelevaksi riemun ja aplodien rintamaksi; Hassisen Koneen karaoke-näytöksessä rokataan Rappiolla niin, että teltta lähtee lentoon ja esityksestä poistuessa keskiyön aurinko odottaa kellosta riippumatta tunnemyrskyyn tempautuneita juhlavieraita.

Filkka ei lopu ennen kuin se saa luvan jatkua!

Bileet eivät suinkaan pääty elokuvien lopputeksteihin, vaan jatkuvat leirintäalueella, yökerhoissa ja Kitisen rannalla.

Kitisen rannalle on pysäköity kilpaa auringon kanssa kimalteleva Warresauna, joka on omistajansa mukaan “itä-saksalaisen laatuauton (Wartburg) ja suomalaisen saunakulttuurin yhteistyön sekä hulluuden lopputulos”.

Saunan ja keskiyön auringon paahteen polttamina lähdemme viilentymään Midnight Mooniin, kylien tyylikkäimpään ja glamourissa kylpevään yökerhoon.

Alakertaan portaita kävellessä sukellan tanssilattian raikastavaan pimeyteen, joka sekoittuu savukoneen sekä jallun tuttuun ja turvalliseen tuoksuun.

Jossakin torstain ja sunnuntain välisenä yönä, linnunradan laidalla, Napapiirin pohjoispuolella ja aivan Itä-Lapin kynnyksellä on Sodankylän elokuvajuhlat, ja filkka ei lopu, ennen kuin se saa luvan jatkua!

Tekstiä muokattu 27.6. kello 15.58: vaihdettu kuvateksti, joista oli tunnistettavissa yksityishenkilö, jonka osuudesta tapahtumissa saattoi syntyä tekstiin yhdistettynä väärä käsitys.