Mielipiteet

Lukiolaiset keräsivät pari vuotta rahaa ja toteuttivat huiman matkan Roomaan: lue nuorten matkakertomukset

Lukiolaiset kirjoittivat tekstejä ikimuistoisesta opintomatkasta Roomaan. Nuoret tutustuivat matkalla monipuolisesti kulttuuriin ja paikalliseen elämänmenoon. Tapahtuipa Roomassa myös yksi herkistävä kohtaaminen kahden ystävän välillä.

”Opintomatka Roomaan on nyt sitten takana.

Parin vuoden intensiivinen projekti on saatu onnistuneesti päätökseen. Takana on tuntien työ sekä matkarahan keräämisen että opiskelujen suhteen. Opiskelut ja matkabudjetin kokoaminen aloitettiin syksyllä 2022. Opintoihin sisältyi kuvataiteen, uskonnon ja historian opetusta. Historian opinnoissa opiskelijat perehtyivät antiikin Rooman historiaan suorittamalla opintoja Suomen Rooman instituutin verkkokurssilla sekä opettaja Lea Koskelan luentojen avulla. Myös nyky-Italian vaiheet tulivat opiskelijoille tutuiksi. Kuvataiteessa opettaja Markus Jakola johdatteli opiskelijat taiteen maailmaan ja opiskelijat tekivät näyttötöitä mm. Sikstuksen kappelin maalauksista ja Pietarinkirkosta. Rooma-opintojakson uskonto-osuudessa opettaja Marikka Marjokorven johdolla perehdyttiin kristinuskon kirkkohistoriaan sekä katolisen kirkon vaiheisiin. Opiskelijat perehtyivät etukäteen kohteisiin, joissa opintomatkan aikana vierailtiin. Opastukset kuulimme livenä paikan päällä. Nämä olivat mielenkiintoisia ja antoivat syventävää näkemystä tutustumaamme kohteeseen.

Itse opintomatka tehtiin 16.–20.4.2024. Voidaan sanoa, että opintomatkan onnistumisen perusedellytys oli se, että opiskelijat kartuttivat matkakassaa monenlaisissa tehtävissä ja talkoissa. Usein heillä oli apuna vanhempia ja ystäviä. Kiitos heille kaikille.

Matkakassaa kartutettiin S-market Uiton aulassa pidetyillä myyjäisillä, jonne nuoret apujoukkoineen olivat leiponeet erilaisia tuotteita. S-market Uiton inventaariossa nuoret paiskivat töitä lokakuussa 2023. Viime keväänä vuorossa oli haravointiurakka vanhalla hautuumaalla. Kesän aikana talkootöitä tehtiin Kemijärven moottorikerhon apuna Watercrossissa, ja osa nuorista oli vielä nyt keväällä 2024 apuna samaisen kerhon järjestämissä moottorikelkkatapahtumissa Giantissa ja Vintagessa. Iso operaatio oli myös pari kertaa St1:n pihamaalla järjestetty renkaanvaihto, jossa nuoret aikuisten avustamina ja valvomina vaihtoivat renkaita.

Opiskelijat olivat myös Leikitään Pikku Kakkosta -kiertueella avustamassa Pelastakaa Lapset ry:tä, muuttoapuna yksityishenkilöille, tarjoiluapuna häävastaanotolla sekä tekivät käännöstöitä englannista suomeksi ja suomesta englanniksi. Joulunavauksessa yhteistyötä tehtiin Simpsetin kanssa, ja nuoret esittelivät Simpsetin tuotteita jouluisessa muotinäytöksessä. Yhteistyötä tehtiin myös musiikkiopiston, Kemijärven nuorisopalveluiden ja Business Kemijärven kanssa. Monenlainen talkootyö korvausta vastaan opetti opiskelijoille arvokkaita yrittäjyyteen liittyviä taitoja. Opintomatkalla käytyjen kohteiden lippukustannuksiin Rooma-ryhmä sai Kemijärven kaupungin nuorisopalveluiden myöntämää kohdeavustusta.

Haluamme tässä yhteydessä kiittää kaikkia yrityksiä, yhteisöjä ja yksityishenkilöitä siitä, että mahdollistitte talkootyöt ja opintomatkan Roomaan. Kiitokset myös opiskelijoiden vanhemmille, apujoukoille ja opintomatkalaisille.

Lea Koskela ja Marikka Marjokorpi

Opettajat

Kaikkien jumalien temppelillä

Aamupäivällä, ensimmäisenä päivänämme Roomassa otimme suunnan kohti Pantheonia – "kaikkien jumalien temppeliä". Suunta ei tosin ollut ihan oikea, mutta onneksi sentään osa meistä osasi käyttää Google Mapsia, ja lopulta löysimme kuin löysimmekin paikan päälle. Ja siinä se oli. Pantheon näytti suurelta ja upealta, se ei ollut verrattavissa mihinkään muihin rakennuksiin sen ympärillä. Lealta, rakkaalta historianopettajaltamme, jopa pääsi pari kyyneltä Pantheonia ensimmäistä kertaa omin silmin todistettaessa.

Lieneekö se kuitenkin ihan normaali reaktio?

Lieneekö se kuitenkin ihan normaali reaktio? Eikä hämmästely edes loppunut siihen. Päästyämme Marikan suostuttelutaitojen ansiosta Pantheonin sisälle ilmaiseksi ja ilman jonotusta, oli kulttuurishokki vielä suurempi. Valtava kupolikatto aukeni edessämme. Keskellä oli ainoa valonlähde – suuri, avoin kattoikkuna, joka yllätykseksemme oli oikeasti täysin avoin, ilman lasia. Katsetta oli vaikea laskea alas. Seinilläkin oli kuitenkin upeita maalauksia, pylväitä ja hautoja, joita myös jäimme katselemaan hetkeksi. Pian kuitenkin jo jatkoimme matkaamme seuraavalle nähtävyydelle, Roomassa kun eivät nähtävyydet lopu, ja Pantheon jäi taakse. Kokemuksena Pantheon ja sen vaikuttava kupolikatto eivät kuitenkaan ihan hevillä unohdu.

Pinja Taavo

Fontana di Trevi

Yksi matkakohteistamme oli kuuluisa Fontana di Trevi. Se oli osa ensimmäisen päivän kävelyreittiämme, jolla kävimme Rooman suosituissa paikoissa. Itse suihkulähde oli valtavan kokoinen, ja sen ympärillä oli myös valtavasti turisteja. Onneksi olen tarpeeksi pitkä ja sain nauttia suihkulähteen kauneudesta melkein täysin, mikä teki siitä koko reissuni lempparinähtävyyden.

Maksim Okhrimenko

Colosseum

Colosseum, eli liki 2 000 vuotta vanha amfiteatteri, on kenties Rooman tunnetuin nähtävyys. Siellä järjestettiin muun muassa gladiaattoritaisteluita, metsästysnäytöksiä ja teloituksia. Teatteri on noin 50 metriä korkea ja sinne on arvioitu mahtuneen yli 50 000 ihmistä.

Vierailimme Colosseumilla reissun kolmantena päivänä, jolloin sää oli ihanan aurinkoinen ja lämmin. Turisteja oli paljon, vaikka ei ollutkaan varsinainen sesonkiaika. Emme kuitenkaan joutuneet jonottamaan, sillä meillä oli ennakkoon ostetut liput. Teatterissa sai kierrellä vapaasti, eikä lippuihimme kuulunut opastusta. Kaikista kohdista kierrosta ei enää kuitenkaan päässyt takaisinpäin, jolloin osalta porukasta jäi ensimmäinen kerros miltei kokonaan näkemättä.

Konstantinuksen riemukaari

Konstantinus Suuri rakennutti riemukaaren sotavoiton kunniaksi ja se valmistui vuonna 315. Kaarta koristavat reliefit kolmen keisarin saavutuksista. Kävimme ihmettelemässä riemukaarta heti Colosseumilta päästyämme, sillä kaari sijaisti aivan sen vieressä. Kaari oli ympäröity aidoin, joten sitä täytyi ihailla hieman kauempaa.

Tiina Säkkinen

Kissakohtaamisia

Pitkän ja raskaan lennon sekä kulttuurishokin säväyttämien yö-unien jälkeen ensimmäinen päivä Roomassa ei ollut läheskään niin uuvuttava verrattuna sinne vieneeseen matkaan. Lapin rauhallisuudessa kasvetun lapsuuden jälkeen paikallinen monikulttuurinen väenpaljous kyllä yllätti, ja päivän eri kohteiden välillä liikkuminen oli odotettua vaikeampaa. Karmivinta oli tietämys siitä, ettei vuoden matkailukausi ollut vielä edes koittanut. Joten ilmeisesti pääsimme helpolla, vaikka välillä siihen oli vaikea uskoa.

Lapin rauhallisuudessa kasvetun lapsuuden jälkeen paikallinen monikulttuurinen väenpaljous kyllä yllätti, ja päivän eri kohteiden välillä liikkuminen oli odotettua vaikeampaa.

Kuitenkin päivän "opetusohjelman" päätyttyä lähdin kulkemaan omillani vanhan kaupungin vähemmän turismi-seksikkäisiin kohteisiin, joihin kuului muutama puisto ja paljon mahdottoman ahtaita katuja. Jonkin aikaa sokkelossa vaellettuani löysin itseni suurelta aukiolta, jonka keskellä olevassa syvänteessä lepäsi antiikin Rooman aikaisia raunioita. Syvänne sijaitsi keskellä tavallista, toki jokseenkin syrjäistä, kaupunginosaa, ja sitä ympäröivät monet paikalliset kaupat ja kahvilat. Modernin- ja antiikinajan maailman risteytymisen luoman maiseman sijaan huomioni keskittyi syvänteen raunioitten siimeksessä vaeltaviin kissoihin. Tiesin kyllä, että Roomassa on katukissoja ja koiria, samoin kuin muualla maailmassa, mutta raunioitten seassa näytti olevan useita kymmeniä eri kissoja, joista monet olivat yllättävän hyväkuntoisia.

Syvännettä kiertäessäni ja kissoja silmäillessäni osuin syvänteeseen vievien portaiden kohdalle, ja uteliaana menin katsomaan, mitä raunioista mahtaisi löytyä. Raunioitten alueelle ei kuitenkaan päässyt, mutta sen sijaan portaiden päässä oli myymälä, josta oli mahdollista adoptoida raunioitten seassa eläviä kissoja. Minulle selvisi, että kyseiset rauniot olivat Rooman Torre Argentina Cat Sanctuary, joka oli kaupungin asukkaiden ja turistien lahjoitusten avulla ylläpidetty "turvapaikka" kaupungin katukissoille. Ilmeisesti katukissat ovat olleet jo pitkään osana Rooman kaupunkikuvaa, ja paikalliset olivat halunneet turvata niiden selviytymisen (ja kaupungin siisteyden), varaamalla niille omistetun elinseudun kaupungin keskustassa. Kissojen elintilaa ympäröivät kyltit, joissa pyydettiin ohikulkijoita olemaan ruokkimatta kissoja, jotta kissat välttäisivät alueelta poistumista ja eivät alistaisi itseään kolarin vaaraan. Monet kissoista eivät tosin edes välittäneet niitä tuijottavista ihmisistä, ja ne muutamat jotka tulivat lähelle, halusivat vain tulla paijatuksi.

Kylttien mukaan se sama järjestö, joka toi kissat alueelle on aktiivisesti varmistamassa kissojen ruokkimisesta, elinoloista, sterilisoinnista ja adoptoinnista. Turvaten kaupungin kodittomille kissoille terveet ja turvalliset elinolot, samalla päästen eroon kaupungin katukissa ongelmasta.

Kemijärvellä kasvaneen nuorelle Rooma oli silmiä-avaava ja opettavainen kokemus, jonka tulen luultavasti muistamaan pitkään.

Veikka Aalto

Galleria Borghese

Yhtenä vapaa-ajan aktiviteeteistamme valitsimme nähdä Galleria Borghesen. Galleria Borghese on taidegalleria Roomassa, joka sijaitsee Pincio-kukkulalla lähellä historiallista keskustaa. Sisäänpääsy oli todella edullisesti hinnoiteltu verrattuna siihen, kuinka tasokasta taidetta kokoelmasta löytyi. Opiskelijalippu oli vain kaksi euroa.

Kuten moni muukin Rooman rakennus, Borghesen Villa eli kartano, oli mahtipontinen, korkeakattoinen ja jokainen kohta siitä oli huoliteltu sekä kaunis. Galleriassa oli sulavasti sekaisin taidetta ajanlaskun alun mosaiikista renessanssiajan teoksiin ja aina nykytaiteeseen saakka. Taideteoksia oli myös kansainvälisesti hyvin arvostetuilta taiteilijoilta, kuten Caravaggiolta, Klimtilta, Madgiolinilta ja Monet’lta. Suuren vaikutuksen minuun teki ensimmäinen sali, jonka seiniä peittivät alhaalta katonrajaan, kultaisin koristeellisin kehyksin kehystetyt renessanssiajan taulut.

Onneksi suomalaiset ovat kääntäneet useita iskelmäkappaleita italiasta, joten melodiat olivat tuttuja ja mukana saattoi laulaa.

Borghesen galleria sijaitsee yhden Rooman keskusta-alueen suurimman puiston yhteydessä. Puisto on sydämen muotoinen ja sieltä löytyy paljon tutkittavaa. Patsaat, suihkulähteet, sadat korkeat puut ja hyvin hoidetut kukkaistutukset lumovat kulkijan: aivan kuin seikkailisi satukirjan sivuilla. Puistossa oli myös leikkikenttiä, vuokrattavia tandempyöriä, katumuusikoita ja kahviloita. Onneksi suomalaiset ovat kääntäneet useita iskelmäkappaleita italiasta, joten melodiat olivat tuttuja ja mukana saattoi laulaa. Menimme myös soutamaan pienessä idyllisessä lammessa, jonka reunalla oli antiikin tyylinen temppeli.

Suurkaupunkina Rooma erottuu edukseen myös siinä, että siellä on yllättävän paljon puistoja ja puita. Hektiseen kaupunkielämään tuo paljon kaivatun tauon, kun voi rentoutua luonnon keskellä.

Johanna Kelloniemi

Italialaisten asenne turisteihin

Italian matkalla kohtasin monenlaisia ihmisiä lapsista vanhuksiin. Ihmiset vaikuttivat monesti iloisilta ja hyvin vieraanvaraisia, mutta oli taas niitä jotka katsoivat hieman vinoon. Suurin osa, jolta kysyin apua tai tietoa, vastasi iloisesti, ja vaikka joillain oli englannin kielen kanssa haasteita, he pyrkivät tekemään silti parhaansa auttaakseen. En onnekseni kohdannut kuitenkaan ihmisiä, jotka olisivat huudelleet tai sanoneet (ainakaan se mitä ymmärsin) mitään asiatonta. Kuitenkin nuorena vaaleana naisena kuulimme kavereideni kanssa erilaisia vihellyksiä ja flirttailua niin nuorilta kuin vanhemmiltakin ihmisiltä.

Roomassa monet myyjät olivat ovelia turistien suhteen. Monet pyrkivät huijaamaan useilla erilaisilla keinoilla. Hyvä esimerkki tästä on se, että esimerkiksi myyjät tulevat antamaan käteen jotain kuin lahjaa ja yhtäkkiä vaativat siitä kovaa hintaa, eikä siitä voi helposti kieltäytyä.

Emma-Liina Kehusmaa

Live-tapaaminen matkalla

Olipa kerran Neea ja Emma, joista tuli online-pelin ansiosta hyviä nettikavereita.

Kahden vuoden ystävyyden jälkeen pääsin Ikuinen Rooma -kurssin ansiosta vihdoin tapaamaan Emman ihan oikeassa elämässä.

Tapaaminen ystäväni Emman kanssa oli yksi omista kohokohdistani Rooman reissun aikana ja yksi parhaimmista ja ikimuistoisimmista päivistä elämäni aikana. Emma matkusti Firenzestä asti Roomaan tapaamaan vain minua. Tämä oli minulle iloinen yllätys. Tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa Pietarinaukion läheisyydessä halien kera.

Opettajani Lea ja Marikka toivottivat Emman tervetulleeksi ryhmämme kanssa Pietarinkirkkoon, ja olen hyvin kiitollinen heille siitä, miten hyvin ja ystävällisesti he suhtautuivat ystävääni.

Pietarinkirkon jälkeen vapaa-ajallamme kävimme Emman kanssa tietysti shoppailemassa ja pienellä lounaalla, jonka jälkeen oli aika hyvästellä toisemme muutaman kyyneleen kera.

Olen todella iloinen kokemuksestani Emman kanssa ja siitä, miten internet tuo ihmisiä yhteen, sen vaaroista huolimatta. Isot kiitokset myös Kemijärven lukiolle Ikuinen Rooma -kurssista.

Neea Lahtela

Rooman yöelämä

Kokonaisuudessaan Rooman yöelämä oli eloisaa ja monivivahteista, ja siitä nauttivat kaikki nuorista vanhoihin. Iltojen hämärtyessä ihmiset kokoontuivat tavernoihin ja ilma täyttyi iloisesta puheensorinasta ruoan ympärillä. Eteläeurooppalaiseen tyyliin myös perheen nuorimmat olivat illallisella mukana meille myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Taustalla soi tunnelmaan sopiva musiikki, ja paikasta riippuen se oli hidastempoista tunnelmointia tai nopearytmistä ilakointia. Toisin kuin meillä Suomessa, kadut eivät tyhjentyneet pimeän laskeutuessa, vaan se ennemmin vaikutti vilkastuttavan ihmisiä.

Yökerhojen tanssilattiat täyttyivät nopeasti, ja useissa paikoissa kansanvälinen musiikki oli pääosassa, paikallisia hittejä kuitenkaan unohtamatta.

Musisointia näkyi paljon myös katukuvassa, kun katumuusikot viihdyttivät ohikulkijoita osaamisellaan. Esimerkiksi Tiber-joen ylittävät sillat olivat suosittuja paikkoja musisointiin. Eri sillat ja aukiot toimivat myös nuorison kohtaamispaikkana, ja esimerkiksi portailla tai kaiteilla istuskelu ei ollut ollenkaan harvinainen näky.

Baarien hintataso oli noin samaa luokkaa kuin Suomessakin, paikasta riippuen jopa kalliimpaa tai halvempaa. Illanviettobaarit olivat ruuhkaisimmillaan ennen puolta yötä, ja noin yhden aikaan yöllä oli aika siirtyä yökerhoon. Yökerhojen tanssilattiat täyttyivät nopeasti, ja useissa paikoissa kansanvälinen musiikki oli pääosassa, paikallisia hittejä kuitenkaan unohtamatta.

Illalla ulkona liikkuminen tuntui turvalliselta, ja yössä kohtaamamme ihmiset olivat ystävällisiä. Ikäviltä välikohtauksilta vältyttiin lähes täysin.

Ruusa Törmänen

Yhteinen illallinen Il Tulipano Nerossa

Valitsimme viimeisen matkaillan ruokapaikaksi ravintolan nimeltä Il Tulipano Nero, joka oli aivan hotellimme lähellä.

Kävelimme ravintolaan yhdessä ja löysimmekin perille ongelmitta. Paikan päällä tarjoilijat kattoivat meille pöydän ja aloimme ihmettelemään ruokalistoja. Kaikki kuitenkin saivat tilattua alkupalan, pääruoan sekä jälkiruoan.

Joillekin ruoka ei maistunut niin hyvin kuin kotiruoka. Suurin osa sai vatsansa täyteen ja uusia kokemuksia kertyi varmasti kaikille.

Olimme keränneet rahaa niin paljon, että saimme ruokailun maksettua niillä. Yhteinen illallinen oli mukava reissun lopetus.

Katriina Mikkola