Paikallisuutiset

Kirjakammi: Reppureissaajan kertomuksia

Jari Järvelä: Mozzarellakuu, Tammi 2022

Sanotaan, että matkailu avartaa ja tarjoaa elämyksiä. Matkailu liitetään lomaan, ja silloin ihmiset haluavat kokea elämykset vaivattomasti itseään rasittamatta. Moni haluaa lomallakin elää kotimaansa tavoin ja tuttuja eväitä syöden. Näin matkailun avartaminen jää vähintään puutteelliseksi, jopa vähäiseksi. Korona rajoitti matkailua rajusti, mutta nyt taas ihmiset liikkuvat ympäri maailmaa entiseen tapaan.

Kotkalainen kirjailija Jari Järvelä on reppureissannut koko aikuisikänsä. Hän aloitti interreilaamalla jo 17-vuotiaana ja liikkuu nykyäänkin mieluusti junalla. Viime syksynä Järvelä julkaisi matkustamisesta kertovan kirjoituskokoelman nimeltään Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita. Kirjan on kustantanut Tammi. Vuonna 1966 syntynyt Järvelä on kokenut kirjailija, joka on julkaissut parikymmentä teosta vuodesta 1995 alkaen ja hänet on palkittu monilla palkinnoilla.

Jari Järvelän ja hänen perheensä yhteinen harrastus on nimenomaan reppureissaaminen. Koko perheen suosikkimaita ovat Italia, Ranska ja Espanja. Jotta omatoimiseen matkailuun tykästyisi, sitä pitää tehdä paljon, eikä pienistä vastoinkäymisistä pidä välittää. Reppureissaaja on vähän kuin löytöretkeilijä, joka hakee jotakin sellaista, mistä ei tiedä mitään.

Järvelän perheen Havu-pojan ollessa viisikuinen – luitte aivan oikein – viisikuinen, lähti perhe reissuun Italiaan. Jari Järvelä oli vältellyt Italiaa interrailreissujen huonojen kokemusten takia. Havu matkasi lastenvaunuissa, jotka eivät erään kerran mahtuneet sisään pienen ravintolan ovesta. Järvelä olivat jo lähdössä muualle syömään mutta ravintolan isäntä seurasi heitä sitkeästi ja pyysi peräänsä. Kierrettiin talo ja vaunut nostettiin sisään ravintolan ikkunasta muiden asiakkaiden suosiollisella avustuksella. Huonot kokemukset italialaisista unohtuivat kerta heitolla.

Uittomies kanavalla

Eivätkä Järvelät reissaa vain oman perheen kanssa. Tarinassa Sulut, kaikki 64 mukana ovat myös Jari Järvelän vanhemmat. Entisenä uittomiehenä Jari Järvelän isä on haaveillut Ranskassa olevan Canal du Midin läpiseilaamisesta. Kanava yhdistää Atlannin ja Välimeren. Se rakennettiin jo Aurinkokuninkaan Ludwig XIV aikana 1600-luvulla. Tästä vesiväylästä oli haaveiltu jo Rooman valtakunnan aikana. Ei muuta kuin vuokrataan oma proomu ja matkaan. Kanava sijaitseen Ranskan kuivimmalla alueella, mutta viikon reissun ajan sataa kaatamalla. Kapean kanavan läpi seilaaminen on hidasta ja sulkuja riittää. Parhaana päivänä niitä on 18. Koska sulkujen korkeuserot ovat suuria, pitää proomun sitomisessa olla tarkkana. Solmuja ei saa tehdä vaan köyden pitää liukua. Ikävistä olosuhteista huolimatta myös nelivuotias Havu pärjää joukossa hyvin.

Reppureissaamisessa pitää kotimaan eväät unohtaa ja nauttia paikallisista antimista. Järvelät suosivat pieniä, usein syrjäisiä ravintoloita. Juuri niissä saa paikallista ruokaa. Kyllä he käyvät myös Michelinin tähdillä palkituissa ravintoloissa, kuten tarinassa Kolmen tähden Michelinit. Espanjan baskimaan San Sebastianissa on kolme sellaista ravintolaa, ja kaikissa niissä käydään. Matkalaiset ystävystyvät yhden keittiömestarin kanssa ja saavat erikoiskohtelun. Tarjolle tuotavat ruoat ovat oikeastaan taideteoksia ja niitä on paljon. Mainioita ruokia sai syödä yhtä paljon silmillä kuin suullakin.

Ylistys reppureissaamiselle

Välimeressä Ranskan ja Italian välissä on kaksi isoa saarta, Ranskalle kuuluva Korsika ja Italialle kuuluva Sardinia. Saarten ilmapiiri poikkeaa toisistaan voimakkaasti. Korsikalaiset ovat niin ylpeitä saarelaisuudestaan, että kaikkea ranskalaista vihataan. Liikennemerkit ja opasteetkin sutataan läpinäkymättömiksi, koska ne viittaavat Ranskaan. Matkailijan on vaikea suunnistaa, koska merkeistä ei saa selvää. Sardinialaiset ovat puolestaan leppoisia ja tyytyväisiä siihen, että saari kuuluu Italialle. Myös pinnanmuodoiltaan saaret poikkeavat toisistaan. Korsika on jyrkkäpiirteinen, kun taas Sardinia on alava.

Jari Järvelän matkatarinakokoelma Mozzarellakuu on ylistys reppureissaamiselle. Kirjaa lukiessa vakuuttuu matkailutavan erinomaisuudesta. Tavalliseen pakettimatkailuun verrattuna reppureissaaja näkee kaikkea sellaista mitä valmiiksi pureskeltu massaturismi ei tarjoa. Toki se vaatii hieman uskallusta ja pitkää pinnaa, eikä kielitaitokaan ole pahasta. Uskon, että Jari Järvelän hauskat ja uudenlaisia mahdollisuuksia avaavat tarinat voivat innostaa ihmisiä toisenlaiseen matkailuun.

Juha Pikkarainen